Dallas Kalevala & Kauriinmetsästäjät 20.10.2017 @ 45special, Oulu

Kevät ja kesä on mennyt niin hirveissä työkiireissä, että vaikka keikkoja on mahtunut vuoteen kymmeniä (okei, varmaan jo puhutaan muutamasta sadasta tälle vuotta), niin blogi on ollut hiljaa.

Nyt olis kuitenkin tarkoitus aktivoitua. Koska kamera ei oo ollut mukana kesän festareilla, ajattelin postata loppuvuodesta lähinnä vuoden parhaat keikat tyyppisen jutun, enkä yritäkään tehdä kaikista omaa postausta. Tulevat keikat yritän kuitenkin taas postata yksitellen.

Aloitetaan lokakuusta. Yks kesän ehdottomista suomalaisista festarisuosikeista oli Kauriinmetsästäjät, jonka näin sekä Provinssissa että Ilosaaressa. Kun duon instagramissa ilmoitettiin Oulun keikasta, olin ostamassa lippuja ennen kuin keikka näkyi edes Nelifemman nettisivuilla.
Lippuja ostaessa oli huippua huomata, että Qstockissa missaamani Dallas Kalevala esiintyi samana iltana.

Odotin Dallas Kalevalalta aika elecktronista poppia, sillä tuotannosta olin ehtinyt tutustua vain YleX:llä soineeseen Animal Magnetism- sinkkuun. Kuitenkin jo soundcheckin kuunteleminen alakerran puolella osoitti odotukset vääräksi, sillä sen verran rockilta meininki kuulosti jo tässä vaiheessa. Itse keikalla mentiin kovalla volyymilla ja odottamastani elecktronisuudesta ei ollut tietoakaan.

Siitä huolimatta, että Dallas Kalevala ei ole vielä juurikaan musiikkia julkaissut, duo on näkynyt jo kesän festareilla ja syksylle klubikeikkoja on kertynyt ympäri Suomen. Lapkossa aikaisemmin vaikuttaneen kaksikon debyyttialbumia ilmeisesti viimeistellään, sillä keikan perusteella materiaalia löytyy. Albumi ehdottomasti kuunteluun välittömästi kun ilmestyy!

 Kauriinmetsästäjät on ollut oma suomalainen suosikkini vuonna 2017. Vaikka duon ensimmäiset sinkut julkaistiinkin jo viime vuoden puolella, heräsin Kauriinmetsästäjien musiikkiin vasta tämän vuoden puolella. Vestan kanssa tehty riipivän kaunis Revi Mua-sinkku sai mun huomion ja sen jälkeen muukin tuotanto on kolahtanut kovaa.

Provinssissa näin Kauriinmetsästäjät ensimmäistä kertaa. Siitä huolimatta, että keikka oli aivan liian aikaisin ja väkeä ei ollut ihan vetämään telttaa täyteen, keikka oli kova. Tunnelma ja Kauriinmetsästäjien intensiiviset soundit saivat kaipaamaan vierelle vähintään festariheilaa. Olenkin tituleerannut duon musaa 2017 vuoden kutumusiikiksi, sen verran imelää lyriikkaa löytyy mm. biiseiltä Kun mä mietin sua niin uuh ja Sua sua. Sanoinkin kaverille, että ennen Oulun keikkaa pitäis löytää ihastus.

Ilosaaressa keikalla olikin jo reilusti enemmän väkeä ja täydellisessä festarisäässä kesäiset elecktopop-soundit sai ihmiset tanssimaan.

Nelivitosen yleisömäärä oli itselleni yllätys ja pettymys, sillä odotin ainakin Kauriinmetsästäjien vetävän enemmän porukkaa keikalle. Ehkä oululainen yleisö löytää tämänkin duon paremmin kun debyyttialbumi ilmestyy. Tätä albumia odotan tällä hetkellä kotimaisesta musiikista eniten.

Kauriinmetsästäjät on täysin live-valmis. Duo kuulostaa hyvältä ja todellakin myös näyttää hyvältä ja kuuluu ehdottomasti ensi kesänä jokaisen ison festarin esiintyjälistalle. Ja jos poikien musa ei oo vielä tuttua, nyt äkkiä kuunteluun.

-Tiina

Bastille 8.3.2017 @ Black Box, Helsingin jäähalli

Oon ollut taas todella huono bloggaaja viime aikoina. Eurosonicin postaukset on vieläkin rästissä ja lupaan, että kaikki niistä tulevat vielä.

Bastille oli alunperin laulaja Dan Smithin sooloprojekti, mutta kasvoi nopeasti neljän hengen yhtyeeksi. Yhtye on perustettu vuonna 2010 ja julkaisi debyyttialbuminsa Bad Blood vuonna 2013.

En itse ihastunut ensimmäiseen kuulemaani Bastillen biisiin Flaws, mutta seuraavasta sinkusta lähtien Bastille on kuulunut omiin suosikkeihini. Näin bändin ensimmäisen kerran livenä Ruisrockissa 2014 ja rakastuin bändiin lopullisesti. Solistin Dan Smithin persoonallinen soundi toimii livenä ja yhtyeen hyväntuulinen meininki sopi Ruissin rantalavalle täydellisesti.

Kun Helsingin keikka julkaistiin, olisin halunnut ostaa liput välittömästi. Onneksi lippuja kuitenkin riitti siihen asti, että sain varmistettua pääsyni keikalle. Koska Bastille kuuluu bändeihin jotka ei omassa ystäväpiirissäni ole tunnettuja/suosittuja, päädyin ostamaan lipun keikalle vain itselleni ja lähdin yksin.

Bastillen mukana Wild World-kiertueella lämppärinä toimi nuori brittiläinen singer-songwriter Matt Wills, joka oli itsellenikin entuudestaan täysin tuntematon, enkä edes ehtinyt tutustua miehen tuotantoon ennen keikkaa. Kun miehen etsii Spotifystä, ei tuotantoa paljoa kyllä olekaan. Keikalla miehen omasta tuotannosta mieleen jäi parhaiten biisi Ellie Grab Your Gun, joka tuntui olevan edessäni seisoneille teineille jo entuudestaan tuttu. Muuten mieleen jäi miehen coverit tai omiin biiseihin taitavasti yhdistetyt versiot mm. Silenton Watch Me (Whip/ Nae Nae), Craig Davidin 7 Days, TLCn No Scrubs biiseistä sekä just_another_Hotline_Bling-cover. (Just_another siks, että oon kahden vuoden sisään kuullut varmaan noin 20 eri artistin Hotline Bling coverin)

Mies ja kitara-yhdistelmät on usein nähty, mut tää mies ja sähkökitara oli soundina vähän freshimpi. Varsinkin kun miehen smashupit omien biisien ja coverien välillä toimivat smoothisti ja mies räppäili väliin yleisön huudatukset Bastillelle.

Matt Wills

Multa usein kysytään, miksi käyn mieluummin katsomassa tuoreiden, muutaman levyn tehneiden artistien/bändien keikkoja kuin pitkän uran tehneiden legendaaristen bändien keikkoja. Bastille osoitti sen syyn mulle jälleen kristallin kirkkaasti. Tuoreet bändit ovat valmiita näkemään enemmän vaivaa livekeikkojensa eteen. Yleisö otetaan näiden bändien toimesta yleensä paremmin huomioon, yleisön kanssa kommunikoidaan ja vuorovaikutetaan huomattavasti enemmän kun pidemmän uran tehneet artistit. Toki poikkeuksiakin on, mutta yleensä pitkän uran tehneistä bändeistä rutiini alkaa näkyä vähän välinpitämättömyytenä.

Jos vaelteli Dan Smith yleisön joukossa jo Ruississa 2014, oli mies tällä keikalla jopa useammin yleisön joukossa. Osittain myös siksi, että äänimiehen eteen oli kasattu pieni lava josta hän osan biiseistä lauloi. Totta kai itse onnistuin jälleen löytämään paikkani täysin päinvastaiselta reunalta yleisöä joten lähikuvaa ei miehestä saanut otettua.

Kokonaisuutena Bastillen keikka oli jälleen hyvänmielen keikka vailla vertaa ja biisit saivat tanssimaan mukana itselläni nousevasta kuumeesta huolimatta. Kipeä olo unohtui ja hyväntuulisuus kantoi vielä keikan jälkeenkin, kunnes bussipysäkillä flunssa iski kovempaa.