sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Red Hot Chili Peppers 13.9.2016 @ Hartwall Arena, Helsinki

Red Hot Chili Peppers ei sen kummemmin esittelyjä kaipaa. Yksi musiikkimaailman suuruuksia ja hittejä jo usealta vuosikymmeneltä.

Olin nähnyt Pepperssit jo kerran aikaisemminkin ja tuolta Tampereen 2012 keikalta on myös blogin taustakuva. Niin hyvältä kuin Pepperssit tuolloinkin kuulostivat, jäi Tampereen keikasta kuitenkin aika vaisu fiilis. Bändi tuli, soitti, jammaili ja... lähti. Tampereen keikalla vuorovaikutusta yleisön kanssa ei juuri ollut.

Kun tieto tästä Suomen keikasta tuli, päätin antaa bändille kuitenkin toisen mahdollisuuden. Lisäintoa keikalle lähtöön toi kesäkuussa julkaistu The Getaway-albumi, joka on mielestäni yks RHCP:n parhaimpia albumikokonaisuuksia. Valitettavasti moni muukin tuntui kiinnostuneen keikasta ja lippukauppasekoilujen jälkeen saimme "vain" yläkatsomoliput. Edellinen Tampereen keikka katseltiin kuitenkin ihan "ok" etäisyydeltä.

Tampere 2012
Tampere 2012
Vaikka stadionkeikat on aina stadionkeikkoja, on sisäareenoilla kuitenkin aina oma intiimimpi tunnelma. Suurin syy tähän on yleensä pimeä halli ja sinne suunnitellut valot. The Getaway-kiertueella valot olivatkin todella upeat. Täysin musiikin kanssa synkassa katosta putoilevat värivalot saivat katseen useasti keikan aikana siirtymään lavalta itseensä.

Miten sitten muu tunnelma erosi aiemmasta? Ne puhuu sittenkin! Ei toki edelleenkään kuin joku Foo Fightersin Dave Grohl, mutta kommunikointia yleisön kanssa kuitenkin! Muutenkin jotenkin rennomman oloinen bändi jamitteli jotenkin paremmalla fiiliksellä kuin edellisellä Suomen keikallaan. Itse olin ihan fiiliksissä koko keikan ajan eikä tanssijalka meinannut rauhoittua vielä Pasilan asemalla lähijunaa odottaessakaan.
Tampere siis unohdettu, RHCP ON hyvä livebändi!


Pitkästä aikaa sain taas keikan settilistan ylös ja hyvältähän se kuulosti. Neljä biisiä uudelta albumilta, mutta vanhin biisi jopa 80-luvun puolelta.

Settilista:
- Around the world
- Scar Tissue
- The Adventures Of Rain Dance Maggie
- Dark Necessities
- Nobody Weird Like Me
- Sick Love
- Snow (Hey Oh)
- Parallel Universe
- Go Robot
- Did I Let You Know
- Californication
- Soul To Squeeze
- Suck My Kiss
- By The Way
Encore:
- Goodbye Angels
- Give It Away


Alla olevat kuvat ovat otettuna yläkatsomosta puhelimen kameralla joten laatu on mitä on. Mut onpahan jotain!
















-Tiina

Pimeä festivaali 26.-27.8.2016 @ Oulu (45special&RadissonBlu)

Taas on päässyt festareista aikaa vierähtämään, ennen kuin postaus on ulkona. Tällä kertaa kiireiden lisäksi viivettä on aiheuttanut se, etten oikeen tiennyt mitä kirjoittaa. Olin hemmetin innoissani kuullessani elokuussa uusista Oulussa järjestettävistä festareista, mutta festareiden jälkeen fiilis oli vähemmän innostunut.

Puitteet oli kunnossa. Keikkapaikkoina 45special sekä Radisson Blu. Artistivalinnat oli kunnossa ja näillä esiintyjillä porukkaa olisi pitänyt saada liikkeelle. Ongelma oli markkinoinnissa tai lähinnä siinä ettei sitä juuri ollut. Itsekin kuulin festarista kaverin kautta, enkä ollut nähnyt ainuttakaan mainosta tapahtumasta.

Perjantain aikataulu näytti siltä, että omat suosikit esiintyivät kaikki Radissonissa, joten suuntasin suoraan sinne klo 21. Astuessani sisään, piti kaivaa puhelin ja tarkistaa aikataulut, sillä paikka oli tyhjä. Koko tilassa oli baarimikkojen lisäksi minun kanssa yhtä aikaa saapuneet neljä katsojaa. Kun Kani aloitti keikkansa, oli yleisömäärä jopa triplaantunut, eli paikalla oli edelleen alle 15 katsojaa.

Pakko silti nostaa hattua Kanille. Mies hoiti hommansa ja veti keikan vähäisellekin yleisölle kunnialla loppuun ja yritti jopa innostaa jengiä messiin. Valitettavan huonolla menestyksellä tosin.

Keikka ei silti missään nimessä ollut huono, vaan Kani teki sen minkä pystyi tunnelman luomiseksi. Tän artistin näkisin mielellään uudelleenkin paremmin promotulla keikalla.

















Elias Gould on artistina jäänyt itselle vieraammaksi, eihän mieheltä vielä suuremmin tuotantoa ole ilmestynytkään. Kuitenkin väkeä oli jo hieman enemmän saapunut paikalle, mutta suuresta yleisöryntäyksestä ei voinut vieläkään puhua.

Mukavaa rauhallista fiilistelyä joka jäi tässä tilassa ehkä hieman etäiseksi. Joku pienempi sekä intiimimpi klubi sopisi Elias Gouldille ehkä toistaiseksi paremmin.









Reino Nordin oli Pimeä festivaalin selkein yleisömagneetti, mutta tästä mies saa kiittää enemmän omaa some-preesensiä eikä niinkään tapahtuman markkinointia. Reinon näkyvyys sosiaalisessa mediassa on sitä luokkaa, että fanit löytävät keikoille vaikkei keikasta olisi tietoa missään muualla.
Hyvänä esimerkkiä Nordinin edellinen vierailu Oulussa. Mies oli yksityiskeikalla häissä, julkaisi aamuyöllä tiedon et sunnuntaina puistokeikka jossain ja seuraavana päivänä Ainolan puistossa istui nelisenkymmentä kuuntelijaa kun mies veti akustista keikkaa lainakitaralla.



Vuoden mittaan pelkkiä hittejä julkaissut Reino oli kyllä myös erinomaisessa keikkavedossa ja niin uusista kuin vanhemmistakin biiseistä koostuva keikkasetti toimii ja menee kyllä yleisön jalan alle. Erityiskiitos Reinolle siitä, että isomman yleisön keränneenä otti keikan lopussa lavalle myös alkuillasta pienemmälle yleisölle esiintyneen Kanin!














Illan viimeisenä esiintynyt Yona, on päässyt omille soittolistoilleni vasta viime aikoina biiseillään Nättii, eipä sekä Jodarokin kanssa tehdyllä Romanssilla. Tästä syystä jäin keikkaa kuuntelmaan vaikka 01:30 alkanut keikka oli aivan liian myöhäinen mulle, kun olin menossa töihin jo 07.00 aamulla.

Omasta mielestäni jotenkin hieman vaisuksi Yonan keikka jäikin ja keikalta tuli lähdettyä kesken kotiin nukkumaan. Ei huono, mut ei nyt ihan lähtenytkään.






Lauantain ensimmäisen keikan halusin ehdottomasti nähdä 45specialissa, sillä niin monta kertaa on Risto jäänyt välistä. Pelkästään yhden kesän aikana taisin vierailla kolmella eri festarilla jossa Risto oli esiintymässä ja joka kerta jotenkin onnistuin missaamaan keikan.

Yleisö oli jälleen pettymys tälläkin Pimeä-festivaalinkeikalla. Väkeä oli vähän ja sekin vähäinen määrä pysytteli visusti kaukana lavasta. Muutama taisi keikan lopulla jopa ottaa tanssiaskeleita, mutta ne olivatkin ne lähimmäs lavaa uskaltaneet ihmiset.

Itse keikka oli hyvinkin sellainen mitä Ristolta odotinkin. Paremman yleisön kanssa olisi nostattanut fiilistä iltaan helposti.





Omalla kohdalla lauantain odotetuin oli kesän suosikkini suomitulokkaista eli Töölön Ketterä. Jo Ruisrockissa näin pienen setin tältä porukalta ja hyvältä kuulosti tälläkin kertaa.

Pakko nostaa myös hattua jätkille tilaannetajusta. Kun edelleen lukumääräisesti pieni yleisö ei tullut lähelle lavaa pyynnöstä, hyppäsi mukana keikalla ollut Sonny suoraan lavan eteen ja Ketterän jätkät perässä. Jos ei yleisö tule artistin luo, voi artisti tulla yleisön luo, varsinkin kun pitkät mikkipiuhat löytyy eikä instrumeinteista tässä musiikkityylissä niin tarvi välittään.

Muutenkin pirteä keikka ja omat odotukset tän jengin tulevaisuudelta on kovat. Samanlaista menoa ja yhtä kovia hittejä jatkossakin niin ehdottomasti käyn katsomassa uudelleen.




















Seuraavana Radissonissa vuorossa olivat Tommishock sekä Kalifornia-Keke. Runsaalla savulla täytetty lava sinisine artistien takaa tulevine valoineen oli täysin mahdoton kuvata, joten keikasta ei ole ainuttakaan kuvaa. Rehellisesti sanottuna fiilis keikallakin oli sen verran pliisu ettei keikasta ole sen kummempia muistikuviakaan. (Toim.huom. Ja olin #muuten selvinpäin.)

Festareiden päätösesiintyjänä Radissonissa lavalle nousi Khid. Aikataulun mukaan keikan piti alkaa 01:30, mutta jostain syystä festarijärjestäjä oli artistin kanssa päättänyt aloittaa keikan jo noin puolta tuntia aiemmin. Aikataulumuutoksesta ei tiedotettu tapahtuman facebook-sivuilla, facebook-eventissä eikä edes Radissonin narikassa. Tiedotus tapahtui vain keikkatilassa paikalla olleelle yleisölle. Tästä johtuen 01:30 Nelivitosesta Khidin keikalle saapuvat katsojat maksoivat narikan hinnan Radissoniin kuullakseen viimeisen biisin.
Tapahtumajärjestäjän vastaus palautteisiin facebookissa "Päätös aikataulumuutoksesta tehtiin juuri ennen keikkaa, eikä tieto olisi tavoittanut enää ketään tässä vaiheessa" ei varmaan juurikaan lohduttanut niitä katsojia jotka olisivat Khidin halunneet nähdä.  Näin sosiaalisen median aikakaudella pitäisi tieto aikataulumuutoksista jakaa ainakin tapahtuman facebookissa, jotta edes osalla olisi mahdollisuutta tuo tieto saada.
Valitettavasti jo tapahtuman mainonta somessa oli ollut sillä asteella, etten edes juuri yllättynyt asian hoidosta.

Itse Khidin keikka ei myöskään jaksanut nostaa enää festarin arvosanaa sen korkeammaksi. Vaisu ja hieman välinpitämättömän oloinen artisti veti keskinkertaisen keikan eikä jäänyt juuri kerrottavaa.



Terveiseni Pimeä Festivaaleille ovat tässä: Toivon, että festarit järjestetään ensi vuonna uudelleen ja artistivalinnat jatkavat samaa kaavaa. Toivon kuitenkin, että jos/kun festarit järjestetään, palkkaatte somemarkkinoinnin ammattilaisen. (Niitä löytyy muuten ihan Oulustakin) Markkinoinnin ammattilainen maksaa itsensä varmasti takaisin lipputuloina, sillä jos yleisö ei tiedä tapahtumasta, yleisö ei tule.

-Tiina