Qstock 2016: Day 1 @ Oulu

Suomen festarit on saaneet multa yleensä vain yhden postauksen per festari, mutta tämän vuoden Qstock ansaitsee kaksi postausta antaessaan mulle mahdollisuuden tehdä blogistani paremman myöntämällä pressipassin ja kuvausluvan tämän vuoden Qstockiin. Tästä syystä sain otettua blogihistoriani ehdottomasti parhaat keikkakuvat!

Starttasin festarit heti ensimmäisillä artisteilla, mutta perinteisesti omat aikataulut tökki enkä heti keikkojen alkuun ehtinyt. Ensimmäisenä suuntasin Rytmirannalle, jossa keikan oli jo aloittanut Suomen pop-scenen tuore nimi Evelina. Reilusti radiosoittoa saanut nuori nainen ei kuitenkaan vielä suppealla settilistallaan saanut vakuutettua, sillä muutaman biisin aikana kuultiin jo muiden artistien biisejä joilla Evelina on feattaamassa. Jos rooli noissa biiseissä olisi suurempi, ymmärtäisin biisien kuulumisen settilistaa, nyt kuitenkin tuntui lähinnä syyltä saada tunnin keikka kasaan.

Kooma-lavalla (rip. Kooma-lava) Evelinan kanssa yhtä aikaa aloitti Oulun oma Blind Channel. Erittäin hyvä meno jätkillä oli lavalla, mut vähän jäi harmittamaan kuinka vähän keikalle oli tullut väkeä. Tältä porukalta pitäisi päästä näkemään kunnon klubikeikka. Erityisen kiitoksen Blind Channel saa multa Ed Sheeran coveristaan joka on mennyt jostain syystä multa täysin ohi vaikka löytyykin spotifystä. Olen aina rakastanut pop-biiseistä tehtyjä raskaita covereita ja fanittanut Our Last Night-bändiä juuri heidän tekemien covereiden takia. Blind Channel ei jäänyt kyllä tässä cover-kamppailussa yhtään kakkoseksi.

Kahden ensimmäisen artistin keikoille en ehtinyt kameraa viritellä, mutta seuraavana Kaleva-lavalla aloittanut Maija Vilkkumaa tuli kuvattua ihan mediapitistä.

Mitä Maija Vilkkumaahan tulee artistina, kuuntelen hänen musiikkiaan kotona todella todella harvoin. Tästä johtuen meinaan unohtaa jatkuvasti sen, kuinka paljon Maijalla tosiasiassa on hyviä biisejä. Jälleen kerran, pelkkää hittiä hitin perään koko keikka.

Maija Vilkkumaa

Mikko Kosonen

Päälavalla Maijan perään aloitti samalta Vain Elämää-kaudelta tuttu Sanni. Sanni kuuluu artisteihin, joilta oon viimeisen muutaman vuoden aikana nähnyt niin monta keikkaa, ettei festarikeikkojen fiilikset pääse enää niihin samoihin mittasuhteisiin kun läheltä nähdyt intiimimmät klubikeikat. Osittain tästä syystä keskityin Sannin keikalla enemmän kuvaamiseen, kuin itse keikkaan ja onneksi keskityinkin, sillä mielestäni parhaimpia keikkakuvia mitä olen koskaan ottanut!

Sannin keikalta oli karattava etuajassa pois, sillä tiedossa oli jo valmiiksi se, ettei Kaleva-lavalla aloittavan Vesalan keikalle tulisi mahtumaan läheskään kaikki halukkaat. Suurimman miinuksen tämän vuoden Qstock saa siis täysin alimitoitetusta lavasta Vesalalle. Ainoa mahdollinen vaihtoehto olisi ollut päälava. Jo heinäkuun alun Ruisrock osoitti sen, ettei edes Ruissin Rantalava riitä.

Upean keikan vetänyt Vesala on selvästi jatkanut siitä, mihin PMMP:n kanssa jäi tai vienyt sen jopa pidemmälle leikkien eri instrumenteilla pitkin keikkaa. Koskettavaa, helposti samaistuttavaa pop-musiikkia joka vetää yleisöä jo debyytillään kuin PMMP ikään.

Kolmen ekan kuvattavan biisin jälkeen yritin lähteä etsimään kavereita Vesalan keikalta yleisön joukosta, mutta jouduin toteamaan etten tulisi edes mahtumaan yleisön joukkoon sellaiselle alueelle mistä lavalle näkisi.

Rytmirannalla esiintynyt Ellinoora ei vielä ole onnistunut lunastamaan paikkaansa omissa naispopparisuosikeissa, mutta eihän tämän nuoren naisen musiikilta ole voinut välttyä. Paljon Ellinoora saikin kuulijoita rannalle. Itseäni hieman häiritsi turhan pitkäksi venynyt intro ennen artistin nousua lavalle, mutta muuten ihan kiva ja aurinkoinen keikka Ellinooralta kuultiin.

Ellinoora

Sirkusteltassa esiintynyt Lissie oli yksi eniten odottamistani keikoista Qstockissa. Upean äänen omaava jenkkiläinen laulaja-lauluntekijä on tullut itselleni tutuksi ensimmäisen kerran vuonna 2010 When I'm Alone hitistään ja omille soittolistoilleni pääsi myös 2013 ilmestynyt Further Away (Romance Police). Lissien keikka oli hyvinkin sen näköinen kuin odotinkin ja naisen ääni toimi hyvin myös livenä. Positiivisesti yllätyin myös siitä kuinka paljon porukkaa keikka veti paikalle. Teltassa kuvaaminen ei vaan kaltaiselleni amatöörikuvaajalle ollutkaan mikään helppo homma joten heikompaa kuvanlaatua luvassa.

Lissie

The Cardigans. Jotenkin tää bändi meni multa vähän ohi sen kulta-aikoina. Tottakai bändin tuotanto on tuttua, mutta jotenkin se jäi vaan kuuntelematta. Tästä syystä en suuremmin osannut odottaa keikkaa. Pettymystä The Cardigans ei kuitenkaan tuottanut vaan tunnin ja vartin hittikimara vain parani loppua kohden.

Nina Persson pääsi myös yllättämään laulamalla suomeksi. Parhaiten Suomessa Olavi Virran ja Eino Grönin tulkintoina tunnettu Itämaista rakkautta saikin yleisöltä suuret aploodit.

Olavi Uusivirta. Aina yhtä ihana Olavi. Miehen meno keikoilla on jotain niin käsittämätöntä, ettei kaltaiseni amatööri-kuvaaja pysynyt hämärän teltan vaikeissa olosuhteissa oikeen mitenkään kameran kanssa mukana. Yks kovimmista Suomen live-artisteista tällä hetkellä ja tästä syystä Sirkusteltta oli mielestäni Olaville liian pieni.

Olavi Uusivirta

Illan pääesiintyjän paikan sai Qstockissa (niin kuin monella muullakin tän kesän festarilla) täyttää Cheek. Koska Provinssissa ja Ruississa näin mieheltä jo yhteensä puoltoista keikkaa, päätin tehdä täysin päättömän aikataulun ja kuvata Cheekin keikalla kaksi ekaa biisiä ja juosta Rytmirantaan katsomaan vartin myöhemmin aloittavaa Paperi T:tä.

Kovalla ryminällä Cheekin keikka starttasi ja melkein jopa pyörsin suunnitelmani. Cheekin lavapreesenssiä on kyllä upea katsoa, sillä vaikka Cheek jotenkin vakavan kuvan itsestään mediassa antaakin on mies yhtä hymyä lavalla ja varmasti yli eturivinkin näkee, kuinka ilolla mies esiintyy.

Cheek

 

Mies joka myy loppuun stadionin, täyttää kyllä hyvin myös Qstockin päälavan edustan. Ei nimittäin ollut helppo homma luovia päälavan edustan mediapitistä yleisön läpi kohti rantaa.

Juoksuksi meni, mutta ehdin kuin ehdinkin Paperi T:n keikan aloitukseen, todetakseni etten ainuttakaan oikeasti hyvää kuvaa tulisi keikasta saamaan. Jos tää amatöörikuvaajan keikkakuvaus muutenkin on täysin tuurista kiinni, niin ammattikuvaajillekin vaikeat olosuhteet löytyi kyllä Rytmirannan lavalta. Hitosti savua ja valoina sininen ja punainen. Alla näette siis viimeisen päälle taidekuvausta tuurilla kunnon keikkakuvien sijaan.

Keikasta ei kuitenkaan pahaa sanottavaa vaan viihdyin rannalla loppuun asti. Ja jos hymyilee Cheek, niin Paperi T ei jää tässä ainakaan kakkoseksi. Yks maailman kauneimmista hymyistä ja niin hienosti ristiriidassa miehen melankolisen ja jopa angstisen musiikin kans.

Paperi T

Kesälomareissujen ja työkiireiden takia nää Qstock-postaukset venyi pidemmälle kuin halusin, mutta osa 2 tulee mahdollisimman pian!

-Tiina