Heti kärkeen on pakko todeta, että We Got Beat-klubi tekee hyvää duunia Oulun keikkascenelle. Oon jo pitkään ollut sitä mieltä, että Oulussa on liian vähän keikkoja ja niitä vähäisiäkin markkinoidaan huonosti. We Got Beatin facebook-markkinointi on ollut erilaista, mutta toimivaa.
Asan keikka sattui samalle päivälle Mirel Wagnerin kanssa, mutta kiitos Nelivitosen aikaisin alkavien keikkojen, ehdin molempiin!
Lämppärinä keikalla oli tuttuja kasvoja. Muksuina mun silloisen parhaan kaverin naapurissa asuneet Siltalan pojat a.k.a Siltala Bros. Jätkien tuotanto ei ollut kuitenkaan tuttua joten oli mukava ehtiä Nelifemmasta ajoissa. Hyvää meininkiä ja reggae-vivahteista räppiä lauluosuuksilla höystettynä.
Itse Asa veti lopunkin Sport Itistä täyteen. Näytti jopa aiheuttavan hieman ongelmia päästä lavalle, kun mies pyyhälsi paikalle yleisön joukosta eikä lavan takaa.
Yleisö eli keikkaa kyllä mukana täysillä heti alusta asti. Pieni suvantovaihe keikassa tuli kun tekniikka petti, eikä dj saanut oikeen mitään biittiä kajareista ulos. Asa hoiti kuitenkin keikkaa eteenpäin ilman taustoja niin kauan, että tekniikka saatiin kuosiin taas.
Vaikka yleisö tuntui tykkäävän, omaan makuun Asa tuntui jopa hieman vaisulta. Jälkikäteen mietin kuitenkin sen ehkä johtuvan siitä, etten Asan soolokeikkaa oo nähnyt vuosiin. Jätkäjätkien mukana meno on aina niin kova, ettei kenestäkään lavalla olijasta saa vaisua tekemälläkään.
Suosituinta Asan tuotannosta tuntuu edelleen olevan Avain-nimellä 2001 julkaistu Punainen Tiili albumi. Tämän levyn biisit näyttivät osuvan yleisöön parhaiten. Ei kyllä mikään ihme, on tuo albumi allekirjoittaneen mielestä edelleen Suomen paras rap-albumi ikinä. Muistan 15-vuotiaana lökäpöksynä soittaneeni sitä levyä sekä Fintelligensin Kelaa Sitä-kappaletta yhteiskuntaopin opettajalle. Jostain tuolta kai se hieman vasemmalle kallistunut ajatusmaailma politiikkaan kumpuaa.
Pienestä nostalgia-tripistä huolimatta Asan keikka oli tasapainoinen yhdistelmä uudempaa ja vanhempaa.
Ja jälleen se on mainittava: Asan ääni. Omaan makuun se toimii parhaiten pehmeissä slovareissa, mutta kyllä tää soolokeikka osoitti sen, ettei miehen kieli mene solmuun nopeimmissakaan rap-osuuksissa.
Mielenkiinnolla odottelen näkyykö Asa kesän festareilla vai mennäänkö Jätkäjätkien mukana?
Vaikka muuten voikin kehua We Got Beattia järjestelyistä, pakko sanoa ettei Sport It oo suosikkejani keikkapaikoista. Paikan valot on vaan täysin mahdottomat kuvata tällaiselle amatöörikuvaajalle. Alla näkee miksi...
Mirel Wagner. Ihan käsittämättömän upean äänen omaava suomalainen laulaja-lauluntekijä. Ja mielestäni ihan liian vähän tunnettu. Toki musiikkinsa ei ole tämän hetken valtavirtapoppia, mutta on silti yksi upeimmista suomalaisista naisäänistä.
Helmikuun keikka oli ensimmäinen jonka näin itse Mirel Wagnerilta, vaikka useamman kerran on ollut tarkoitus keikalle lähteä. Aika monta muuta keikkaa olen Nelivitosessa nähnyt, mutta tuollaista tunnelmaa en koskaan. Tuntui kuin yleisö pidättelisi hengitystään, ettei rikkoisi tunnelmaa. Kaikki mitä yleisössä keskusteltiin, keskusteltiin kuiskaten. Myös baarimikko kuiskasi tiskillä tilaukset. Puolessa välissä keikkaa osa yleisöstä jopa istui lattialle lavan eteen.
Vaikka tunnelma oli äärettömän rauhallinen ja intiimi, piti yleisö Wagnerista niin paljon, että suurien suosionosoituksien jälkeen laulaja veti jopa encoren lisäksi yhden ylimääräisen biisin mikä ei settiin ollut alunperin kuulunut.
Oma mielikuva Mirel Wagnerin musiikista vie kuin johonkin kauhuleffaan tai esimerkiksi Tarantinon elokuva voisi alkaa Wagnerin biisillä. Vaikka Mirel puhuu harvat välispiikit hyvin hennolla äänellä, on lauluääni mielettömän synkkä. Mutta upea.
Nelivitoseen lähtiessä kuvittelin, että tapaus WÖYH! on vielä tuoreessa muistissa. Ehtihän edellisestä Oulun keikasta vierähtää vain noin yhdeksän kuukautta. Pitihän tämä silti lähteä katsomaan jo uudelleen.
Oli edellinen keikka muistissa tai ei, niin keikan alkaessa päällimmäinen tunne oli jälleen hämmennys. Keikan ensisävelistä lähtien muistaa, kuinka äärettömän taitavista muusikoista WÖYH!:ssä on kyse. Keikan ensilyriikoista lähtien muistaa, kuinka helvetin omituisesta bändistä WÖYH!:ssä on kyse. Siis jos lavalla olleet lokki ja avaruuspuku sekä bändin esiintymisasut eivät siitä jo muistuttaneet.
Keikan alun hämmennyksestä huolimatta, keikalta kotiin tuli lähdettyä jälleen ihan fiiliksissä. Jostain syystä kaikki se WÖYHin erikoisuus ja hulluus yhdistettynä bändin jätkien lahjakkuuteen tempaa mukaansa keikalla.
Jälleen kerran keikan kohokohdaksi nousi impro. Yleisön huutelusta genreksi valikoitui tango ja aiheeksi hiljaiset oululaiset. Mitä WÖYH! saa aikaan tällaisista aineksista? Noh, katso itse tuosta alta.
Toinen mieleenpainuvista hetkistä oli, kun David Bowien Life On Mars-biisin alkusävelet lähtivät käyntiin. Toki kyse oli Hectorin Sudenkorento-coverista, mutta onhan alkuperäisen biisin melodia niin hieno, että vaikken suuri David Bowie-fani ole ollutkaan, ymmärrän kaiken miehen ympärillä käydyn hehkutuksen.
Jälleen voin antaa vahvat suositukset tämän bändin keikoille!
Vaikka Imagine Dragons ei ole kuulunut bändeihin minkä tuotantoa kuuntelisin kotona usein, olin heti varma, että tämä yhtye on nähtävä livenä, kun Helsingin keikka julkistettiin. Yhtyeen musiikki on juuri sellaista jonka olin varma toimivan parhaiten juuri livenä. Vuoden 2014 Grammy-gaalan esiintyminen Kendrick Lamarin kanssa oli vakuuttanut bändin live-kyvyistä. Muutaman festareireissun peruuntuminen oli jäänyt harmittamaan, kun Imagine Dragons olisi ollut tarjolla aiempina kesinä. Kun liput tulivat myyntiin, oli veli saatu jo onneksi höynäytettyä mukaan seuraksi.
Oikeassahan mä olinkin. Kun keikan ensimmäisen biisin, Shots, ensisävelet täyttivät Hartwall Arenan, ei kylmiltä väreiltä voinut välttyä. Osa kylmistä väreistä johtui tottakai ison Areena-keikan tunnelmasta, joka on aina eri kuin klubikeikoilla. Mutta kyllä Imagine Dragons on vaan käsittämättömän kova livebändi ja laulajan karisma pystyy täyttämään helposti noinkin suuren areena-lavan.
Bändin laulaja Dan Reynolds on karismansa lisäksi myös ihan mielettömän taitava laulaja. Imagine Dragonsin musiikki sisältää paljon rytmin vaihteluja, falsettia, lähes huutamista ja monia muita lauluteknisesti vaikeita asioita, joista Reynolds suoriutuu kyllä käsittämättömän puhtaasti.
Imagine Dragons on bändi, jonka nimi ei kaikille kavereillenikaan tuntunut sanovan paljoakaan, mutta bändin biisit puhuvat kyllä puolestaan. Jokainen kavereista, joka väitti ettei tunne bändiä nimeltä Imagine Dragons joutui tunnustamaan kuulleensa biisit Shots, Radioactive, Roots, I Bet My Life sekä On Top Of the World.
Melkoinen hittikimara tuo keikka olikin. Kaikki isoimmat biisit tuli sekä yhtyeen keikoilla soittama cover Alphavillen kasariklassikosta Forever Young. Keikan jälkeen tuli todettua, että Radioactive on 2000-luvun tai ainakin 2010-luvun maailman parhaiden biisien top5 joukossa. Näin muutaman viikon fiilistelyjen jälkeen, väitän sen olevan viimeisen 16 vuoden aikana julkaistujen biisien top3:ssa.
Valitettavasti omat liput oli katsomon puolelle, joten kunnon kuvia ei keikalta saanut. Muutaman videoklipin kuvasin ja niitä löytyy sitten alempaa.
Tämän bändin haluan ehdottomasti nähdä uudelleen livenä. Kun seuraava kerta koittaa ei katsomopaikat riitä, vaan lähelle lavaa on päästävä fiilistelemään!
Täytyy myös myöntää, että on Imagine Dragons päässyt keikan jälkeen myös soimaan ihan kotioloissakin!
Eurosonic Noorderslagin neljäs päivä on oikeastaan nimeltään pelkkä Noorderslag ja se on omistettu pelkästään hollantilaiselle musiikille. Toisin kun Eurosonicin muut päivät, Noorderslag järjestetään yhdessä paikassa, konserttitalo De Oosterpoort:ssa. Sen verran hieno konserttitalo Groningenissa on, että jäi lähinnä ihmetyttämään, miksi kyseisessä rakennuksessa ei järjestetä enemmän myös Eurosonicin keikkoja.
Lauantaina skipattiin päiväkeikat, jotta päästiin shoppailemaan. Samaan hengenvetoon on todettava, että löydettiin myös reissun paras ravintola! Vaikka tää on musiikkiblogi, nyt tulee ruokakuvia! Koko reissun ajan etsittiin "paikallista" ruokaa tarjoavaa ravintolaa, mutta nälissään usein jouduimme tyytymään burgeri-paikkoihin yms. ruokaan jota saa mistä vain. Kunnes tuli lauantai ja ruokapaikkaa etsiessä vaelleltiin vähän pidempään. Erään pienen ravintolan edessä tutkittiin hollannin kielistä ruokalistaa ja melkein jo käänyttiin jatkamaan matkaa. Ruokalistassa luki kuitenkin, että sisältä löytyy myös englannin kielinen menu, joten lähdettiin tarkistamaan. Paikassa tuntui olevan pöytävarauksia, mutta onnistuimme saamaan paikat kahdelle.
Ruokalistalta löytyi menu, joka sisälsi maistelualkupalat, yhden valinnaisen pääruuan ja maistelujälkiruuat. Tää kaikki maksoi 20e/hlö?! Pakkohan se oli ottaa ja tällaisia herkkuja sieltä tuli!
Alkupalat kahdelle
Pääruoka oli lihapulla ja jotain hollantilaista perinneruokaa...
Jälkiruuat kahdelle
On pakko todeta, etten ole ikinä eläissäni syönyt niin hyvää suklaakakkua kuin tuo jälkiruuan laavakakku oli. Jos ikinä vierailet Groningenissa, vieraile tässä ravintolassa!
Mutta asiaan, eli musiikkiin! De Oosterpoort oli tosiaan paikkana hieno, mutta alkuun kieltämättä hieman sokkeloinen, joten ensimmäiselle keikalle saavuttiin kun keikka oli jo alkanut.
HAEVN on Amsterdamilainen yhtye jonka elokuvamaiset melodiat ovat saaneet huomiota, kun Volvo käytti heidän biisiään mainoksessaan. HAEVN kuuluu siihen sarjaan, jota suosittelisin taustaksi rauhalliselle sunnuntaibrunssille. Keikka katseltiin vähän kaukaa, joten tunnelma jäi vähän valjuksi.
HAEVN
HAEVN
Lauantain esiintyjälistassa löytyi myös perjantaina nähty Causes, jonka olisin ihan hyvin voinut käydä katsomassa vaikka uudelleen. Aikataulun päällekkäisyyksien takia seuraava keikka katsottiin kuitenkin The Brahmsilta.
The Brahms on indiepop-yhtye josta jo ennakkokuuntelussa sain hyvin vahvat Satellite Stories-vibat, varsinkin sinkkubiisistä Golden. Ei ehkä livenä ihan Satellite Storiesin veroinen, mutta yleisö tuntui tykkäävän.
The Brahms
Koska hollantilaiseen musiikkiin ei loppujen lopuksi tullut tutustutta tarpeeksi ennakkoon, oli lauantai-illalle myös hetkiä kun ei esiintyjistä ollut mitään ennakkotietoa. The Brahmsin jälkeen tällainen hetki oli ja täysin genren perusteella valittiin hollantilaista hiphoppia. Dazzled Sticks esiintyi heti viereisessä salissa ja tuntui vetävän yleisöä paikalle. Hyvältähän kokoonpano myös kuulosti, mutta valitettavasti rap-musiikissa lyriikat on niin suuressa osassa kuuntelunautintoa, ettei tuo hollanninkielinen tuontanto oikein avautunut.
Dazzled Sticks
Seuraavaksi olin ruksinut aikataulusta kaksi peräkkäistä electrokeikkaa samasta salista. Ensimmäisenä vuoron sai electropop-duo Klyne. Aika perus electropoppia duolta kuultiin eikä rehellisesti sanottuna erityisen paljon keikka mieleen jäänyt. Tässä vaiheessa iltaa tais loppua joko akku tai turnauskestävyys loppui, sillä keikkakuvat illan viimeisistä jäi ottamatta!
Klynen jälkeen samassa salissa aloitti niin ikään electroa soittanut kokoonpano Keljet. Huomattavasti disco-vivahteisempi Keljet oli selkeästi tanssillisempaa materiaalia ja suosittelisinkin tanssipaikkojen dj:tä tutustumaan tämän yhtyeen tuotantoon. Jos omat jalat eivät olisi olleet neljän päivän keikkojen kiertelystä aivan muusia, olisi Keljetin musiikki mennyt vahvasti jalan alle! Keljetillä oli kaks aivan mieletöntä laulajaa, mutta jälkikäteen kallistun kyllä naislaulajan soundin olleen parempi.
Illan ja festareiden viimeinen artisti valikoitui täysin genren perusteella, kun De Oosterpoortin Kleine Zaalissa (pienessä salissa?!) aloitti alunperin Surinamesta kotoisin oleva, mutta nyttemmin Hollannissa vaikuttava reggae-artisti Kenny B. Reggae on siitä kyllä mahtava tyylilaji, ettei siitä kyllä tarvi mitään ymmärtää ja fiilis voi silti olla hyvä! Muu yleisö tuntui tuntevan lyriikat paremminkin, sillä sen verran yhteislauluksi suuri osa keikasta meni.
Noin hyvän fiiliksen keikkaan oli kyllä mukava lopettaa upeat festarit! Ensi vuonna uudestaan!
--------------------
In english...
Found maybe the best restaurant in Groningen!
HAEVN: Easy listening electro. Good for easy sunday mornings!
The Brahms: Strong Satellite Stories-vibes. Not as good live as they are but audience liked.
Dazzled Sticks: Hiphop is better when you understand lyrics so this time didn't quite hit me.
Klyne: Basic electropop. Nice, but not memorable.
Keljet: Much better electro. Wanted to dance, but my feet hurt too much. Liked more female singer.
Kenny B: Nice reggae sounds, just didn't understand much of the lyrics.
Coming back for Eurosonic Noorderslag 2017!
--------------------
-Tiina
Perjantai oli selkeästi vilkkaampi festaripäivä Groningenissa ja Platosonicin päiväkeikoilla väkeä riitti. Vaihtelu levykaupan ja kahvilan välillä ei yleisömäärästä johtuen enää onnistunut, joten parkkeerattiin CoffeeCompanyyn kun aloittelemassa oli brittiläinen nuori naisartisti Jones. Soulvivahteisen popparin keikkaa olisi mieluummin kuunnellut pienellä klubilla tai vaikka levykauppa Platon puolella, kun liian täyteen ahdetussa kahvilassa, mutta olosuhteista huolimatta neidon kappale Hoops onnistui vakuuttamaan ja pääsi pian reissun jälkeen myös omalle soittolistalle. Naisen akustinen cover Calvin Harrisin How deep is your lovesta toimi myös erittäin hyvin!
Jones
Jones
Jonesin jälkeen CoffeeCompanyn lavalle kipusi belgialainen electropop-duo Hydrogen Sea. Aaltoilevan ja eteerisen electropopin kruunasi naislaulajan lähes kuiskailevan hauras ääni. Duon toista osapuolta oli kyllä hauska seurata, kun eteerisen popin päälle miehen eleet ja liikehdintä näytti siltä, kuin monitoreista olisi tullut energistä tanssipoppia.
Hydrogen Sea on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja sopii täydellisesti vaikka hitaisiin sunnuntaiaamuihin brunssin taustamusiikiksi.
Hydrogen Sea
Hydrogen Sea
Hydrogen Sean jälkeen jäimme vielä yhden keikan ajaksi, jonka piti aikataulun mukaan olla Barns Courtney, mutta lavalle kipusi naislaulaja joka spiikkasi hollanniksi, joten täysin jäi epäselväksi kenen keikkaa kuunneltiin.
Illan ensimmäisenä keikkana lähdettiin katsomaan yksi omista ennakkosuosikeistani; VR/NOBODY. Tsekkiläinen VR/NOBODY tarttui ensikuulemalta mieleen jo syksyllä Eurosonic-soittolistaa kuunnellessa ja varsinkin biisit Fuck Everybody Else sekä Somewhere soivat omissa luureissa ahkerasti ennen joulua. Erityisesti ennakkoon rakastuin laulaja Václav Roučekin ääneen. Laulajan ääni livenä oli kuitenkin pienoinen pettymys, eikä ollutkaan niin puhdas mitä odotin. Toki paljon voi olla miksauksestakin kiinni, mutta hieman pettynyt fiilis jäi. Muuten VR/NOBODYn downtempoinen ja melankolinen electro toimii kyllä omalla kohdallani. Tsekatkaa kuitenkin laulajan ääni spotifystä!
VR/NOBODY
VR/NOBODY
VR/NOBODY
VR/NOBODYn jälkeen rakastuin. Olin kyllä lisännyt Causes -nimisen hollantilaisen bändin biisin To The River jo soittolistaani ennen reissua, mutta vasta livenä tajusin kuinka potentiaalisesta indie-bändistä on kyse. Ihan ensimmäisenä tajusin, että laulaja on todella ihana. Aina on hyvä asia kun hyvännäköinen mies osaa laulaa falsetissa! Lisäksi tajusin, että tällä bändillä on mahdollisuus painia samassa sarjassa sellaisten stadionpop-bändien kanssa kuten The Script ja Keane. Helppoja yleisöystävällisiä lyriikoita ja melodioita, joita isonkin yleisön on helppo laulaa mukana. Bändin hittikappaleessa Teach Me How to Dance with You on kaikki pop-hitin ainekset kasassa. Eli jos mun on pakotettava teidät kuuntelemaan vain yksi biisi Eurosonicista, olkoon se tämä!
Causes
Causes
Jos Causesin keikan jälkeen olin valmis kirjoittamaan Marry Me-kylttiä Causesin ihanalle laulajalle seuraavaa keikkaa varten, jouduin laittamaan suunnitelmani jäihin kun päästiin seuraavalle keikalle Stadsschouwburgiin. Festareiden kuumin artisti oli nyt löytynyt. (Jotta vältytään epäselvyyksiltä, kyse on siis täysin ulkomusiikillisilla perusteilla kuumin artisti). Bastian Baker.
Rehellisesti sanottuna unohdin välillä kuunnella miten sen mies laulaa, kun unohduin tuijottamaan tätä melkein liian hyvännäköistä miestä. Välispiikkien perusteella myös erittäin hauska tyyppi. Marry Me-kyltti vaihtoi siis kohdetta.
Bastian Bakerista piti tulla ammatiltaan jääkiekkoilija isänsä jalanjäljissä, mutta ei tuo sveitsiläinen mies ihan hukkaan mene myöskään musiikkialalla.
Bastian Baker
Bastian Baker
Bastian Baker
Perjantai-illan yksi odotetuimmista omalla kohdalla oli norjalainen poppari Astrid S. Keikka jäi kuitenkin tyngäksi, koska Apple. Anteeksi nyt vaan Macbookin nimeen vannovat ihmiset, mut eihän noilla Applen vehkeillä tee mitään. Mac oli kaatunut juuri ennen keikkaa, eikä kaikkia biisejä oltu saatu palautettua ajoissa, joten dj oli voimaton. Mielellään olisin kuunnellut enemmänkin.
Lahjakas ja äärettömän suloinen laulaja josta varmasti kuullaan vielä. Tehnyt myös erittäin kauniita cover-versioita mm. Kim Cesarionin Undressed- ja Rihannan FourFiveSeconds-biisistä. Omalle soittolistalleni on noussut kuitenkin naisen kappale 2AM. Lyhyellä keikalla kuultiin myös cover Draken Hotline Blingistä.
Astrid S
Astrid S
Seuraavana oli tarkoitus suunnata Nothing But Thievesin keikalle, mutta jono yllätti jo reilusti ennen keikkaa. Päädyttiin sitten viereiselle lavalle katsomaan kun keikkaansa lopetteli hollantilainen Projekt Rakija. Romanivivahteista folkrockia soittava Projekt Rakija oli muutaman biisin perusteella kuin Hollannin Jätkäjätkät tai GG Caravan ja kyllä sitä porukkaa lavalla riitti myös tässä kokoonpanossa. Melko innoissaan paikallinen yleisö bändistä oli ja tanssikin mukana. Ja itsehän arvostan korkealle näitä bändejä joiden musiikkia voi tanssia polvennostojuoksulla!
Projekt Rakija
Illan viimeiselle keikalle mentiin täysin keikkapaikan, eikä niinkään artistin takia. Artistista ei itseasiassa ollut ennakkoon mitään tietoa, mutta haluttiin tsekata kun keikkapaikkana oli suuri, kaunis kirkko.
Artistina keikalla oli ranskalainen Bachar Mar Khalifé. Mies yhdistelee musiikissaan jazzia, electroa, klassista ja orientalia. Keikka oli erittäin ERITTÄIN erikoinen, mutta jollain kierolla twistillä tuo yhdistelmä soitettuna kirkossa jotenkin vain toimi!
Bachar Mar Khalifé
------------------
English comments:
Jones: CoffeeCompany was too full for the show, but song Hoops stood out in a good way.
Hydrogen Sea: Easy listening. Singer have nice whispering voice. Great for easy sunday mornings.
VR/NOBODY: Singers voice wasn't as pure as I expected, but loved their down tempo electro sound.
Causes: Love love loved this band! Going to be like The Script or Keane.
Bastian Baker: Damn this guy is hot! Almost forgot to listen to him, 'cos he looked so good! Nice songs anyway.
Astrid S: Show was way too short, thanks to Macbook. Talented singer. We'll hear from this girl some day!
Projekt Rakija: What an energy! Audience liked and danced with them. We saw only few songs at the end of the show.
Bachar Mar Khalifé: Something weird combination of jazz, classic, electro and oriental. Played on a church. Weird, but nice.
--------------------
