Kyllä, maailman paskin keikkabloggaaja kävi tänä kesänä myös festareilla. Koska mulla ei oo hajuakaan miten bloggaajat tienaa, mä käyn ihan oikeissa töissä ja ne on pitäneet mut niin kiireisenä kesän, ettei ehtinyt purkaa festareita teksteiksi.
Provinssi laajensi festarinsa tänä vuonna neljään päivään, mutta omalla kohdalla jouduin tyytymään kahteen päivään hyvän ystävän Provinssi-lauantaille ajoittuneiden häiden vuoksi. Mut mikäpäs siinä, kun omat suosikit sattuivat esiintymään juuri keskiviikkona ja torstaina.
Alueelle ehdittiin seiskan pintaan kun Saarilavalla aloitteli The Wombats.
The Wombats
Heti perään sai juosta päälavalle, kun keikkaa aloitteli Die Antwoord. Yks omalla kohdalla odotetuimmista Provinssi-artisteista veti kyllä sen luokan keikan, ettei parhaillaan yltyväkään sade juuri haitannut. Ehdottomasti nähtävä uudelleen... ehkä sisätiloissa? Hartwall Arena?
Die Antwoord
Die Antwoord
Ennen illan pääesiintyjää ehti tehdä nopean vilkaisun Ruudolfin ja Karri Koiran Saarilavan keikalle.
Ruudolf & Karri Koira
Ja se pääesiintyjä. MUSE.
Kaikki hehkutukset tämän bändin livekeikoista, ovat täydellisen paikkaansa pitäviä, ellei jopa hieman vähäteltyjä. Äijät tuli lavalle, veti shown ilman mitään ylimääräistä ja se toimi. Toki valoihin ja tausta screeniin oli panostettu suuresti, mutta ainuttakaan ylimääräistä elettä tai liiketta lavalla ei tarvittu. Vesisateesta huolimatta keikka koputtelee kyllä top5:sta omissa keikkakokemuksissa. Toki keikkakokemukseen saattoi vaikuttaa tieto siitä, että seuraavaa yötä ei nukuttaisi märässä teltassa liejuisella leirintäalueella, vaan rivitaloasunto-majoituksessa noin kilometrin kävelymatkan päässä alueelta.
Muse
Muse
Muse
Muse
Toinen päivä valkeni kirkkaampana ja jo aamusta nähtiin jopa auringonpaistetta. Alueelle siirryttiin jo hyvissä ajoin kun päälavalla keikkaa aloitteli Kaija Koo. Perusvarma Kaijan keikka tuli seurattua anniskelualueen puolelta, mutta fiilis välittyi kyllä sinne asti varsinkin isoimpien hittien soidessa.
Kaija Koo
Kaijan jälkeen päästiin taas omalta kohdalta odotetuimpiin artisteihin kun Saarilavalla esiintyi European Border Breakers Awards-voittaja Milky Chance. Milky Chancen odotin näkeväni jo tammikuussa kyseisessä EBBA-gaalassa, mutta duo ei paikalle ollut päässyt ja gaalassa nähtiin vain videotervehdys.
Suuremmin bändin tuotanto ei ollut yleisölle tuttua, mutta jengiä oli silti kerääntynyt keikalle hyvin. Bändin isoin hitti Stolen Dance sytytti kyllä paikalla olleen yleisön. Itse keikasta en hyvää kuvaa tai videopätkää saanut, mutta keikan jälkeen sitäkin paremman otoksen kun laulaja Clemens Rehbein saapui yleisön joukkoon. Fanityttökuva nro 1 otos oli siis valmis!
Clemens Rehbein - Milky Chance
Päälavalla esiintynyt Kent jäi omalla kohdalla vähemmälle huomiolle, koska yks kesän odotetuimpia artisteja omalla kohdalla oli Saarilavalla esiintynyt Passenger joka oli nähtävä mahdollisimman eturivistä.
Passengerin keikka olikin juuri niin hyvä kuin olin odottanutkin. Kylmät väreet lähtivät selkäpiitä pitkin ensimmäisestä sävelestä ja jatkuivat koko keikan ajan. Ja viimeistään Let Her Go- hitin soidessa, kyyneleet valuivat poskia pitkin täysin hallitsemattomasti. Tän laulajan ääni ja lavapreesens on vaan niin käsittämätöntä, että jopa festareiden ulkolavalla koskettaa ja syvältä. Toivottavasti joskus nään Passengerin jollain pienemmällä klubikeikalla tai vielä parempaa jos jollain akustisella konserttisali-keikalla. Tavallaan petyin, ettei oma suosikkibiisini Golden Leaves soinut keikalla, mutta eipä siitä itkemisestä olisi tullut loppua, jos biisi olisi keikalla soinut.
Passenger
Passenger + superfani
Passenger
Koko Provinssin kohokohdaksi muodostui myöhemmin keikan jälkeen hetki, kun Passenger-taiteilijanimeä käyttävä Michael David Rosenberg oli siirtynyt yleisön puolelle katselemaan keikkoja ja pääsin kuin pääsinkin pyytämään yhteiskuvaa. Fanityttökuva nro 2 otos oli siis Milky Chanceakin isompi juttu!
Passenger
Astetta isommalla bändillä liikenteessä ollut Elastinen, katseltiin kavereiden kanssa Provinssi-uutuudesta eli maailmanpyörästä. Hyvin näki ja kuuli päälavan ylös asti!
Elastinen
Provinssin suurin yllättäjä itselle oli The Script. Jotenkin en ollut odottanut bändiltä suurta, enkä rehellisesti sanottuna muistanut bändiltä kovin montaa biisiä etukäteen. Omista ennakkoasenteistani huolimatta The Script onnistui kyllä vakuuttamaan stadionbändi-statuksensa ja olihan niitä tuttuja biisejä sitten useitakin.
The Script
The Script
Loppuillan suunnitelma oli käydä katsastaan pari biisiä Olavi Uusivirralta ja siirtyä sitten Pink Stagelle Turbonegron pariin. Suunnitelma epäonnistui totaalisesti Olavin vedettyä niin törkeän kovaa keikkaa, ettei sieltä mihinkään raaskinut lähteä. Siispä Turbonegro on edelleen näkemättä.
Olavin jälkeen siirryttiin siis suoraan Päälavalle Calvin Harrisin bileisiin ja loppuillan keikoista tuli katsastettua pätkät myös Atomirotalta ja Huoratronilta. Valokuvamateriaalia näiltä keikoilta ei juurikaan enää ollut joten päätetään Provinssi-muistelot epämääräiseen konfetti-kuvaan Calvin Harrisin keikalta.
Yleiskommenttia Provinssista on vielä annettava, sillä vuoden 2014 kahden päivän pettymyksen jäljiltä epäilin, ettei Provinssi tästä enää toivu, mutta kyllähän tänä vuonna oli selkeästi pelattu upporikasta tai rutiköyhää kun bileet oli laitettu entiseen loistoonsa tai jopa yli sen. Huikeat bileet ja harmitti kyllä poistua jo kahden päivän jälkeen.
Kesän keikat tuli, oli ja meni eikä niistä ole ainuttakaan postausta. Kamerasta löytyi kuitenkin kuvat kesäkuiselta Evan&Manun Nelifemman keikalta joten pistetään parhaat otokset jakoon!
Huippu, hyvänmielen keikka! Pelkkää hymyä alusta loppuun!
