sunnuntai 17. toukokuuta 2015

WÖYH! 14.5.2015 @ 45special, Oulu

Usein  ja keikoista puhuttaessa multa kysytään minkälaista musiikkia kuuntelen. Vastaan kysymykseen aina samalla tavalla: "aika laidasta laitaan". Vastaus on tyypillinen, kysyttiin tuo kysymys keneltä tahansa, mutta vasta WÖYH!:n keikalla tajusin kuinka sanasta sanaan sitä oikeasti tarkoitan.

Jos viikon sisällä siirtyy pop-prinsessa Sannin keikalta (en tiedä miten kuvailisin) WÖYH!:in keikalle, on välimatka genrelaitojen välillä jos ei suuri, niin ainakin hämmentävä.

WÖYH! on veljekset Hyyrysen muodostama sivuprojektibändi, jonka on siis kyhännyt pystyyn Stam1na yhtyeen Hyrde eli Antti Hyyrynen sekä YUP-yhtyeen kitaristina tutuksi tullut Jussi Hyyrynen.

Oma kosketuspinta WÖYH!:iin ennen keikkaa oli lähinnä sinkkuraapaisut sekä muiden keikkakokemukset ja kehut. WÖYH!:llä on selkeästi erittäin vankka fanipohja ja sen kyllä keikalla huomasi. Ei nelifemma mitään loppuunmyyty ollut, mutta paikalla olleet olivat sitäkin enemmän mukana tässä vähintäänkin avantgardistisessa spektaakkelissa. Törkeen taitavista muusikoista WÖYH!ssä kuitenkin on kyse ja keikkakokemus saattoi olla jopa parempi juuri näin, ettei biisit olleet liian tuttuja. Biisien sanoitukset sekä rytmien vaihtelut ylsivät näin parempaan yllätyksellisyyteen.

Vaikka WÖYH! pystyisi pitämään yleisön mielenkiinnon pelkillä biiseilläkin, on keikan visuaalinen puoli suunniteltu pysymään linjassa lyriikoiden kanssa. Välispiikit tuntuvat pysyvän tuossa samassa linjassa ilman suunnitteluakin.

Erityispisteet keikka saa encoren improtusta biisistä Kärppä Housuissa!! Tällaista improvisaatiota sais tehdä kaikki muusikot! Tyylilajiksi valikoitui pornopunk sekä aiheeksi naapurin isäntä ja seksikäs kärppä. Hittihän siitä tuli!

Ehkä hieman kieli poskella musiikkia tekevä WÖYH! oli kyllä kaikkien suositusten arvoinen ja voin suositella sitä itsekin. Useamman Stam1nan keikan nähneenä täytyy kuitenkin sanoa, että laulaessa hymyilevä Hyrde on oikeestaan hemmetin pelottavan näköinen!



WÖYH! @ 45special, Oulu










-Tiina

maanantai 11. toukokuuta 2015

Sanni 8.5.2015 @ Ihku, Oulu

Sanni on artisti joka nousi jo Sotke mut debyyttialbumillaan suomalaisten suosikiksi ja mm. biisi Me ei olla enää me sai reilusti radiosoittoa. Kun kakkosalbumi LELUn ensimmäinen sinkku 2080-luvulla ilmestyi osasin jo pelätä muutaman biisin lyriikoiden menevän ihon alle.

Oikeassa olin ja LELU-albumista tuli itselle jopa Sannin debyyttiä henkilökohtaisempi. Harkitsin jopa poikkeavani blogin kaavasta ja tekeväni levyarvostelun, mutta tajusin etten pystyisi arvostelemaan levyä objektiivisesti, vaan muutaman biisin lyriikoista voisin vaatia jopa rojalteja. Niin läheltä ne omia fiiliksiä liippasi, että oisin voinut sanoittaa ne itse. (Jos siis osaisin sanoittaa).

Huomasin Sannin Oulun keikan ihan sattumalta, kun etsin Ihkun facebookista stand up-keikkaa. Välittömästi lähti kaverille seuraavaa viestiä:

Vois kuvitella, että keikalle halusin?

Ihku keikkapaikkana oli etukäteen arvoitus. Olin käynyt paikalla katsomassa stand uppia ja kerran lavalla olin nähnyt jonkun (never heard) bilebändin, joten vähän hirvitti. Pelkoa ei vähentänyt yhtään Ihkun tapa myydä lippuja vasta keikkaviikon maanantaista lähtien vain baarin tiskiltä ja keikkalippujen ollen tasoa normiviikonlopun pääsylippu jonka taakse kirjoitttu päivämäärä. Tila ja lava toimi kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka yleisöä yökerhon puolelle mahtui puolet vähemmän kuin esimerkiksi 45specialin keikkakerrokseen.

Sanni starttas keikan uuden levyn Lauantai-iltana kappaleella ja sen jälkeenkin kirjoitin koko settilistan puhelimeen ylös (ensimmäistä kertaa!), mutta tietty puolivälissä keikkaa tekniikka petti, puhelin sekos, jumittui ja onnistuin hävittämään listan. (Kyllä musta vielä bloggaaja tulee).

Yllättävintä keikassa oli se, että ensimmäisen levyn biisit olivat keikalla paremmin edustettuina kuin juuri ilmestyneen kakkosalbumin. Tämä saattoi olla yksi syy siihen, miksi yleisö oli niin hyvin mukana ja sanat oli hallussa. Sotke mut-albumi on kuitenkin sen verran täynnä livevetoon sopivia hittejä, että kyllä niitä keikoilla kannattaakin soittaa. Toki kakkoslevyn ensimmäisen sinkun, 2080-luvulla, sanat oli tarttuneet yleisöön jo niin hyvin, että yhteislauluksihan se meni. Toivon kuitenkin, että kesän festarikeikoilla uutta levyä kuullaan enemmänkin ja varsinkin oman suosikkini, levyn nimiraita LELUn toivon kuulevani ainakin Qstockin keikalla!

Yllätyin myös siitä, että encorea keikalla ei kuultu. Sitä en tiedä, johtuiko itse artistista vai keikkapaikasta.

Kuten mainitsin, Sannin useasta biisistä on tullut itselle niin henkilökohtaisia, että keikka oli välillä melkoista tunteiden vuoristorataa. Kuitenkin Sannin omistaessa Hakuna Matata biisinsä mulle (olin yleisön ainoa aamuvuoroon menijä) jäi keikasta päällimmäiseksi hyvä mieli ja hymy huulille. Pitkän synkistelykauden jälkeen taidankin jättää LELU ja 2080-luvulla -biisit hetkeksi soittolistalta ja ottaa Hakuna Matatan kesää kohti uudelleen kuunteluun. "Tervetuloo elämään, sen eka päivä on tänään" on kesälle täydellinen motto, vaikka yrittäjänä sinne duuniin on mentävä joka tapauksessa.

Jos tän tekstin jälkeen Sanni vielä ihmettelee, mitä teen puolen yön jälkeen keikalla, vaikka aamulla on töitä, en oo saanut välitettyä puoliksikaan sitä fiilistä mikä keikasta jäi. Tää keikka oli nähtävä! Qstockissa Sanni tulee olemaan omassa aikataulussa yksi must see-artisteista.

Sanni 9.5.2015 Ihku

Sanni 9.5.2015 Ihku

Sanni 9.5.2015 Ihku

-Tiina

lauantai 2. toukokuuta 2015

Mindscape 1.5.2015 @ 45special, Oulu

Vappupäivänä ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia käydä keikalla. Eikä itseasiassa missään muuallakaan. Toisin kuitenkin kävi, kun työkaveri viestitteli ja houkutteli liikenteeseen ja lähdinkin kaverille kuskiksi. Baarikierros avattiin Oulun uutuusbaarista Rummers' Clubista. Keikkaa ois ollut tarjolla entisen Nuclear Nightclubin tiloissakin, mutta Aki Louhelan olin nähnyt jo kuluvalla viikolla Kärppien mestaruusjuhlissa torilla, eikä kuulu muutenkaan suosikkeihin. (Niistäkin kekkereistä olis voinut postausta kirjoittaa, mutta paljon ei jäänyt kerrottavaa Suvi Teräsniskan, Karri Koiran & Ruudolfin sekä Mitran esittäessä vain kaksi biisiä per artisti).

Nelivitoseen lähdettiin, koska tarkoituksena oli päästä tanssimaan ja puolen yön aikaan mennessä ajateltiin, et jos siellä joku keikka on ollut, se on jo loppunut ja loppuilta on rokkidiscoa.

Ovella selvis, että Nelivitosen olivat täyttäneet Drum'n'Bass sekä Techno dj:t ja ohjelma näytti jatkuvan valomerkkiin saakka. Hetki pohdintaa, vaihtaako paikkaa vai jäädäkö tarkistamaan millainen tapahtuma on kyseessä. Why not? Pääseehän täällä ainakin tanssimaan.

Oma suhde konemusiikkiin on ristiriitainen. Tietyt dj:t kolahtaa kovaa ja genren tapahtumissakin on tullut käytyä tamppaamassa, vaikkakin edellisestä on jo muutama vuosi vierähtänyt. Kuitenkaan en koskaan ole ollut ns. "inessä scenessä" enkä oo ikinä oppinut erottamaan eri konemusiikin genrejä eikä kiinnostusta niinkään ole ollut uusia etsiä.

Nimet Nelivitosen timetablessa oli täysin vieraita joten alkuun seilattiin yläkerran drum'n'bass stagen ja alakerran technostagen välillä. Noin puoli yhden aikaan yläkerta alkoi viedä voittoa soundeilla eikä ihme, aikataulua tarkistaessa lavalla olikin parhaillaan illan pääesiintyjä, unkarilainen Mindscape. Jätkällä oli soundit niin kohdallaan, että tanssilattialla viihdyttiin varmaan tunti, vaikka itsekin autolla liikenteessä ollessa olin tietysti vesiselvänä. Biitit vei vaan mukanaan.

Ihan samaa energiaa ei seuraavana lavalle noussut dj saanut aikaiseksi joten vielä nopea alakerran tsekkaus ja baarikierros jatkui.

Illan jälkeen facebookin tykkäyksiin meni niin Mindscape kuin illan järjestänyt LaavU. Mindscapen tahtiin tamppaan nimittäin mielelläni uudelleenkin, mutta ensikerralla ehkä mielummin vähemmän extempore. LaavUa seuraan mielelläni, sillä tällaisten bileiden mainokset katukuvassa tai baarien ohjelmistoissa jää usein tarkistamatta tarkemmin, kun nimet ovat vieraita eikä tyylistä ole mitään tietoa ellei itse nää vaivaa googlen parissa. Enemmän mainstreamia tai muita musiikkityylejä kuunteleva eksyy siis näihin bileisiin vain vahingossa jos niinkään.

Loistava ilta noin extempore lähdöstä huolimatta ja mukava huomata, että Oulun konemusiikkiscene voi hyvin. Siitäkin huolimatta, että itse oon pudonnut täysin kyydistä.

-Tiina

PS. Jossain tamppausfiiliksissä unohdin täysin ottaa kuvia!