Tällä kysymyksellä tää blogi oli pakko aloittaa, koska perjantai-iltana luin Emma-gaalan tuloksia ja tajusin suomalaisten pitäneen viime vuonna taas musiikista josta nykyisessä muodossaan ei tulla saamaan vientituotetta ulkomaille. Lisäksi tuolla kysymyksellä oli pakko aloittaa, koska tunnen itsekin todella paljon oululaisia jotka eivät tästä bändistä ole kuulleet.
Satellite Stories. Oululainen indie-popyhtye joka viime perjantaina julkaisi kolmannen studioalbuminsa Vagabonds. Valehtelisin jos väittäisin, että olisin ollut tästä bändistä innoissani alusta asti. Aiemmilla levyillä on ollut muutama omille suosikkilistoille noussut biisi, mutta myös usea sellainen jotka eivät ole jääneet isommin mieleen. Syyskuussa 2012 bändi soitti mielestäni ok:n shown YleXpop-klubikeikalla, mitä nyt sieltä loppuunmyydyn 45specialin takarivistä keikkaa näin. Näihin aikoihin en kyllä olisi uskonut, että näin innoissani tulen olemaan yhtyeen kolmannesta levystä.
Uuden levyn ensimmäinen sinkku The Trap ei allekirjoittaneeseen vielä erityisemmin kolahtanut. Jotenkin mua jäi häiritsemään vähän liikaa biisiä hallitsevat torvet jotka mielestäni peittävät laulun vähän alleen.
Mutta sitten tuli Heartbeat. Ensikuulemalta kylmät väreet eikä tuo biisi oo kulunut pätkääkään vaikka oon ylisoittanut sitä sinkun ilmestymisestä asti. Tuossa biisissä vaan on kaikki kohdallaan, niin melodia, lyriikat kuin tuotannollinen puolikin. Varsinkin kertosäkeen lyriikat menee mulla niin ihon alle, että pistää miettimään onko tuolla jossain joku jolle pitäisi rohkaistua sanomaan et "I miss you... I still do...". Kun vielä voi!
Kun koko levy tuli julkkariviikolla ennakkokuunteluun YleX:n sivuille kuuntelin sen kerrasta läpi. Levyltä lähes jokainen biisi voisi olla sinkkubiisi ja Hearbeatin lisäksi löysin levyltä muitakin suosikkeja. Mietinkin miks The Trap on valittu ensisinkuksi, koska biisi ei millään oo levyn parhaimmasta päästä (vaikka voin toki olla yksinkin mielipiteeni kanssa). Levy on työstetty Iso-Britanniassa tuottaja Barny Barnicottin kanssa joka on työskennellyt aiemmin mm. Arctic Monkeysin ja Editorsin kanssa. Tietyissä tuotannollisissa asioissa "ison maailman" jutut kuuluvat levyltä, mut soundista ei ole kadonnut se aiempien levyjen hittibiiseiltä tuttu Satellite Stories.
Ettei tää nyt mee pelkäksi levyarvosteluksi, täytyy siirtyä keikkaan: Loppuunmyytyyn 45specialiin. Liput myytiin loppuun jo viikkoa ennen keikkaa, mikä ei sinänsä yllättänyt. SS:n Nelivitosen keikat on käsittääkseni myyneet loppuun ainakin siitä 2012 syyskuun keikasta lähtien aina. Tästä syystä ostin lipun keikalle itse varmaan kuukautta ennen keikkaa.
Keikan aloitusnauha rävähti eetteristä niin yllättäen ja niin kovaa, että varmaan puolet yleisöstä säikähti ja loputkin hämmentyi et "mitähän nyt tapahtuu?". Ehkä jopa liian kovaa, sillä allekirjoittaneen kovassa tinnitti vielä kotonakin. Reilusti yli vuosikymmenen kokemus keikoilla käymisestä eikä vieläkään opi joka kerralla ottamaan niitä korvatulppia mukaan, joten syytetään minua eikä äänimiestä. Siitä huolimatta aloitusnauhasta oli tehty hieno kokonaisuus valojen ja taustabiisin kanssa joka herätti varmasti takarivissäkin juttelevat siihen, et tää keikka alkaa muuten nyt.
Keikka oli sopiva sekoitus uuden levyn biisejä sekä vanhempaa materiaalia ja löytyipä setistä yks uudelta levyltä yli jäänyt julkaisematon biisikin. Välispiikin mukaan levyltä jouduttiin karsimaan useampikin hyvä biisi pois, joten joku EP tullaan kenties julkaisemaan Briteissä nauhoitetusta materiaalista.
Tää keikka oli omalta osaltaan taas osoitus siitä, et onnistun valitsemaan bändin kuin bändin uudelta levyltä aina suosikikseni biisin joka jätetään ulos keikkasetistä.
Siitä huolimatta, että Satellite Stories on saanut jo kiertää pitkin Eurooppaa, on mahtavaa miten jätkistä näkee, kuinka siistiä niistä on soittaa kotiyleisön edessä Oulussa. Lisäksi oululainen yleisö ottaa bändin kyllä niin avosylin vastaan ettei mikään ihme että soittamisesta Nelifemmassa nauttii. Jengi tanssii mukana ja vaikka levy oli julkaistu keikkaa edeltävänä päivänä, todella moni osasi sanat ja lauloi jo mukana. Meininki pysyi yllä keikan alusta loppuun asti eikä yleisön hurmosta ainakaan vähentänyt se, että bändin laulaja Esa hyppäsi keikan loppupuolella tuttuun tapaansa yleisön joukkoon. Bändi kutsuttiinkin lavalle takaisin kahdesti encorea varten.
Vaikka jätkät ottaa lavan haltuun rockstarojen elkein, keikan jälkeen levy/paitamyyntipisteeseen saapuu nimmareita jakamaan sellasia vähän ujon ja hiljaisen naapurinpojan näköisiä kundeja. Ja vaikka ihan vähän tälleen hiusalan ammattilaisena tekis mieli stailata bändin jäseniä, toi naapurinpoikamaisuus on kuitenkin yks Satellite Storiesin tyylin hienouksista johon ei oikeastaan saa mennä koskemaan.
Uuden levyn kiertue sisältää viisi keikkaa Saksassa, neljä Espanjassa, kolme Hollannissa, jo loppuunmyydyn Lontoon ja monia muita, mutta vain kolme Suomen keikkaa. Niistäkin kaksi (Jyväskylä ja Oulu) on jo soitettu. Itse voisin jopa harkita pääsiäisreissua Helsinkiin kiertueen viimeiselle keikalle 5.4. kun lippuja vielä saa.
Kesän festareista vasta Ruisrock on buukannut SS:n mutta toivon, että 12.3. uusia esiintyjiä julkistava Oulun Qstock on hereillä ja buukkaa oman kylän bändin jo päälavan artistiksi, sillä sinne Satellite Stories kuuluu. Lisäksi muutkin radiokanavat kuin YleX saisi ottaa soittoon uuden levyn tuotantoa. Tällainen kotimainen musiikki pitäisi saada tutuksi myös sille väestölle joka ei aktiivisesti itse uutta musiikkia etsi.
Totutusta poiketen keikalle lähti älypuhelinkameran sijaan järjestelmäkamera, jonka käytössä en siis ole mikään ammattilainen (hädintuskin harrastelijakaan) mutta jokseenkin parempaa kuvanlaatua tällä kertaa. Tästä syystä kuvia on myös normaalia enemmän. Nelivitonen ei tolppineen ole helppo kuvauspaikka ja loppuunmyydyllä klubilla liikkuminen haastavaa joten aika Esa/Marko-painotteiseksi nää otokset nyt jäi.
Keikan jälkeen tuli ostettua myös bändin uutuus CD-formaattina ja pyydettyä nimmarit levyn kanteen. Jos menestys ulkomailla jatkaa samanlaista kasvua, myyn tuon ehkä kymmenen vuoden päästä eBayssa hyvään hintaan!
Edellisessä postauksessa tuli arvosteltua 15 studioalbumin rockjyrä CMX:n keikan hintalaatusuhdetta, mutta tällä keikalla sain kyllä rahoilleni vastinetta. Piti itseasiassa lipusta tarkistaa paljonko keikasta maksoin ja todeta, että tällä kertaa olisin voinut tuon 13euron päälle laittaa muutaman euron lisääkin. Keikkakokemuksena voin siis suositella!
Satellite Storiesin festarikeikkoja odotellessa...
-Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti