Tarkoitus oli kyllä päätyä Platon ja Coffeecompanyn minikeikoille, mutta muutamaan paikalliseen kauppaan poikettua tuli huomattua, että myös ilmaisesta reissusta saa kalliin ku lähtee vain vaatekapoille.
Perjantain ensimmäiselle keikalle tähdättiinkin sit vasta klo 20 Huize Maasiin. Huize Maasiin oli järjestetty kaksi lavaa joten keikat saattoivat alkaa lähes välittömästi toistensa perään.
Klo 20 starttasi moldovalainen indie/rock yhtye Ambertraps. (Tässä vaiheessa piti tarkistaa kun en oikeesti enää muistanut.) Eurosonicin appsi osas kertoa, että Ambertrapsin jätkät ovat Moldovan indie/rock-scenessä jo kokeneita muusikoita, mutta tämä kokoonpano varsin tuore.
Alkuun keikka vaikutti oikein hyvältä. Vahvasti Manic Street Preachers/ Suedemainen brittirock-fiilis ja olin jo lähes valmis kehumaan bändiä... kunnes laulaja yritti laulatta noin 20 päistä yleisöä. Eurosonic-yleisöä joka muutenkaan ei ole ihan muihin festariyleisöihin verrattavissa intoilussaan. Tän epätoivoisen laulattamisyrityksen jälkeen koko loppukeikka lässähti eikä sitä kasaan saanut enää millään. Vuosien kokemus Moldovassa ei siis vakuuttanut vielä muuta Eurooppaa.
Valitettavasti mun puhelin hukkas kuvat tästä bändistä, joudutte tyytymään videoon.
Syy miksi Huize Maasiin mentiin, oli isommalla lavalla 20.45 aloittanut kotimaamme edustus Softengine. Pakko myöntää, että alkuperäinen tarkoitus oli katsoa Suomen pojilta pari biisiä ja lähtä toisaalle katsomaan hurjan hehkutuksen saanutta James Baytä. Omassakin mielessä Softenginellä oli vielä niin vahva Euroviisuleima, etten edes minä (siis äärettömän suuri Euroviisufani) uskonut jaksavani keikkaa loppuun. Vaan mitä vielä!? Seinäjoen poijjjaat pisti sellasen shown pystyyn, ettei tainnut olla vasta kuin toinen biisi kun totesin James Bayn jäävän nyt toiseen kertaan.
Toki omaan fiilikseen vaikutti se, että Softenginen tuotannosta löytyy muutama reilummin Suomessa radiosoittoa saanut hitti sekä varmasti pieni kotiinpäin vetäminen, mutta kaikesta huolimatta jätkät veti hyvällä fiiliksellä ja asenteella ja sai sen Ambertrapsin jäljiltä kasvaneen yleisönkin jo laulamaan mukana. Harmi kyllä paikka ei vielä tuohon aikaan vetänyt ihan täyteen.
Keikan jälkeen tuli törmättyä bändin solisti Topi Latukkaan ja kyselin fiiliksiä keikasta. Topi näytti hieman pettyneeltä todetessaan ettei yleisö oikeen lähtenyt mukaan. Syy ei kyllä millään ollut bändissä vaan tuohon keikkaan mennessä oli tullut todettua Eurosonic-yleisön ovan pääosin kädet puuskassa pönöttävää ja arvostelevaa yleisöä, kuin sen enempää mukaan heittäytyvää. Toivon, että Softengine kiertää useilla kotimaan festareilla tänä kesänä, sillä tän bändin haluan nähdä uudelleen hyvän yleisön edessä. Ja jos totta puhutaan, musta tuntuu, että Topin ääni kuulostaa livenä jopa paremmalta kuin levyllä!
 |
| Softengine |
 |
| Softengine |
.jpg) |
| Softengine |
 |
| Softengine |
 |
| Softengine |
Softenginen jälkeen Huize Maas tuntui vaan täyttyvän, eikä syynä ollut pienemmällä lavalla aloittanut Frankie Animal, sillä yleisöä kertyi suuremman lavan eteen vaikka seuraavan keikan alkuun oli vielä aikaa. Koska tässä vaiheessa oli turha lähteä enää juoksemaan James Bayn keikalle, jäätiin katsomaan mitä se jengi oikeen odotti.
Tarkastus Eurosonic appsista ja taas se termi tuli vastaan: Dreampop. Klo 22.15 oli aloittamassa belgialainen dreampop-yhtye Oscar & the Wolf. Pitihän se jäädä tutkimaan mitä se dreampop on mitä puoli Eurosoniccia tuntui odottavan. Lavalle nousi mies kimaltelevassa kultaisessa paljettitakissa, smootheissa tanssimuuveissa ja ääni oli kieltämättä persoonallinen. Välillä tanssittavaa ja välillä rauhallisempaa electropoppia soittanut Oscar & the Wolf ei ihan ensikuulemalta kolahtanut, mutta nyt kotiinpäästyäni ja spotifystä kuunneltuani oon alkanut lämmetä. Oscar & the Wolf on just sitä electropoppia mitä haluaa kuulla yökerhon pikkutunneilla kun tanssilattia alkaa tyhjentyä ja sen voi vallata lähes yksin. (Niinku mä tekisin tuota useinkin? Tai siis ikinä?)
Anyway... keikan jälkeen kuulin tutulta Hollannissa asuvalta suomalaiselta, että Oscar&the Wolf on sekoittanut päät niin Belgiassa kuin Hollannissakin ja pikkuhiljaa valloittamassa muutakin Eurooppaa. En aio pistää vastaan, vaan pistää tän tarkempaan kuunteluun. Sen verran pähkinöinä se yleisö tästä kokoonpanosta oli. Sata kärpästä ja väärässä olo... Miten nää nyt menikään?
 |
| Oscar&theWolf |
 |
| Oscar & the Wolf |
Huize Maasista siirryttiin Mutua Fidesiin sillä Eurosonicin yks must see-bändeistä, norjalainen Carnival Kids oli aloittelemassa siellä 01:15 yöllä ja jonojen välttämiseksi oli järkevämpää siirtyä sinne ajoissa katsomaan jo Carnival Kidsiä edeltävä keikka; ruotsalainen singer-songwriter Andreas Moe.
En oo ennen ollut mikään järjetön mies ja kitara-musiikin fani, mutta artistit kuten Ed Sheeran ja Passenger ovat saaneet mun sydämen sulamaan. Andreas Moe jatkaa vahvasti näiden kahden jalanjäljissä ja vaikka juurikaan hänen tuotantoa en ollut ennen keikkaa kuullut, se ei fiilistelyä haitannut. Viimeistään siinä vaiheessa kun Andreas spiikkasi biisinsä Step Down For Me oli tippa tulla linssiin. Sen verran vahvasti biisin aihe osui ja upposi allekirjottaneeseen, että tuntui kuin biisi olisi omistettu mulle. Lopun keikkaa saikin nieleskellä pitääkseen itsensä kasassa.
Ja mikä Eurosonicissa on ärsyttävintä; artistit ja biisit on usein niin uusia, ettei niitä löydy mistään. Oon yrittänyt metsästää tuota biisiä perjantaista lähtien, eikä sitä tunnu koko internetistä löytyvän. Alkaa vahvasti tuntua siltä, et oon kuvitellut koko biisin! Eli jos joku tän biisin onnistuu kaivamaan missä muodossa tahansa, olisin ikuisesti kiitollinen!
 |
| Andreas Moe |
 |
| Andreas Moe |
 |
| Andreas Moe |
Odottelen silti mielenkiinnolla lisää tuontantoa, sillä bändi vaikuttaa lupaavalta. Eiköhän sitä live-esiintymistä paranna myös aktiivisempi keikkayleisökin. Jos Carnival Kidsin keikkakalenteriin sattuu sopivia keikkoja, aion kyllä katsastaa uudelleen.
 |
| Carnival Kids |
 |
| Carnival Kids |
 |
| Carnival Kids |
Usealta artistilta on suuret odotukset tulevasta materiaalista ja toivon monen näistä Hollannissa näkemistäni artisteista breikkaavan ympäri Euroopan. Toivottavasti näitä nähdään myös Suomessa keikoilla!
Mitä Eurosoniciin tulee, suunnitelmat ensi vuoden festarireissulle ovat jo alkaneet, sillä tänne tahdon uudelleen!
-Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti