lauantai 27. joulukuuta 2014

Vuoden 2014:

Aika kerrata kulunutta vuotta ja nostaa esiin omat suosikit.

Vuoden biisi 2014:
Joulukuusta -09 asti oon tehny Spotify-listat vuosittain otsikolla Suosikit 2010, Suosikit 2011 jne jne.. Tää tekee suosikkibiisin etsimisestä helppoa. Biisi joka ei tunnu kuluvan loppuun vaikka se on ollut suosikkisoittolistalla helmikuusta asti. Biisi löytyi YleX:n uuden musiikin ohjelmista Venla Kokkosen tehobiisinä.
Vuoden biisi 2014 on: Broods - Never Gonna Change

Vuoden albumi 2014:
Vuoden levyä ei vaan yksinkertaisesti tarvinnut hetkeäkään miettiä. Foo Fighters täräytti niin käsittämättömän kovan albumin markkinoille, et en sen jälkeen oo muistanut mitä muita levyjä tänä vuonna ostinkaan.
Vuoden albumi 2014 on: Foo Fighters - Sonic Highways

Vuoden festarikeikka 2014:
Provinssirock, Ruisrock sekä Qstock. Aika mielettömiä keikkoja vois luetella useamman; Prodigyn pitti, Rudimentalin tanssirytmit, Mando Diaon huikee meininki tai ihana Icona Pop, mut se mitä eniten odotin nousee kyllä suosikiksi.
Vuoden festarikeikka 2014: Bastille @ Ruisrock

Vuoden klubi/areenakeikka 2014: 
Tähän vois heittää kymmeniä kovia kotimaisia, mut pakko se on silti hehkuttaa isomman areenan staraa. Kurkkukivustaan huolimatta suvereeni lavan haltuunotto, mut mitä muuta tuollaisella kokemuksella voisi odottaakaan?
Vuoden klubi/areenakeikka 2014: Lenny Kravitz @ Hartwall Arena

Vuoden keikkamaraton 2014:
Joka vuosi jonkun artistin näkee jopa luvattoman monta kertaa. Eräänä vuonna se oli PMMP, toisena Chisu tai Apulanta... Tämän vuoden artisti veti silti pohjat kaikilta aikaisemmilta maratonkeikoilta, sillä onnistui uudistamaan settinsä kerta toisensa jälkeen eikä kertaakaan vetänyt samanlaista settiä.
Joka keikalla oli joku ylläri jota ei osannut odottaa. Hienoimpana vetona Provinssin encore Jussi-kuoron kanssa.
Vuoden keikkamaraton 2014: Samuli Putron Provinssi, Ruissi, Qstock + 45special jne... keikat.

Vuoden musiikkiteko 2014:
Jos tekee käsittämättömän kovan albumin ja kuvaa vielä koko levytysprosessin ja levytyskaupunkien musiikkihistorian dokkariksi on ansainnut vielä erityismaininnan. Foo Fighterssin Sonic Highways dokkarista on mulla vielä jaksoja näkemättä mutta yhtä vaille kaikki tuli tallennettua boksille. Dokkaria katsellessa tuli fiilis, et ensimmäistä kertaa elämässä historia kiinnostaa. (Joku vois kertoo tän mun entisille historian opettajillekin)
Vuoden musiikkiteko 2014: Foo Fighters - Sonic Highways dokumenttisarja.

Vuoden uusi artisti 2014:
Lähellä pääsyä myös vuoden biisiksi oli tämän artistin biisi Take Me To Church. Artistin ääni on persoonallinen ja pääsee jotenkin ihon alle. Osa biiseistä vaatii välillä useamman kuuntelun, mutta on sen arvoisia.
Vuoden uusi artisti 2014: Hozier

Vuoden musiikkivideo 2014:
On totta, et tää video on julkaistu jo 2013 puolella, mut nostan tän silti vuoden 2014 musiikkivideoksi. Aiemmin ei oo musiikkivideo tällaisia kylmiäväreitä nostanut pintaan. Ajankohtaista, rankkaa, mutta hienosti toteutettuna.
Vuoden musiikkivideo 2014: Hozier - Take Me To Church

Vuosi 2015
Odotukset vuodelle 2015 ovat kovat. Provinssi on nostamassa itseään takaisin suurien joukkoon hemmetin kovilla artistijulkaisuilla ensi kesälle. Eniten Provinssissa kiinnostaa ihana Passenger. Toimiiko festarilavalla vai kaipaisiko kuitenkin konserttisalia tai pientä klubikeikkaa. Passengerin uudesta tuotannosta suosittelen ottamaan tarkasteluun yks vuoden kauneimmista kappaileista Golden Leaves.

Festarilistalle nousi vähän puun takaa tänä vuonna myös Flow. Ei ole kuulunut omiin suunnitelmiin, mutta vuosia Suomeen odottamani Florence and the Machine tais käännyttää mut Flow-tytöksi.

Miten Provinssin koviin julkistuksiin vastaa Ruissi ja Ilosaari? Jää nähtäväksi... toivottavasti pian.

Suurimmat festariodotukset pääsen silti lunastamaan jo ihan muutaman viikon kuluttua, sillä viime postauksen intoilu tuotti tulosta ja mä lähden 14. tammikuuta Hollannin Groningeniin Eurosonic-festareille YleX:n kilpailuvoittajana! Ihan huikee fiilis ja tuun postaamaan reissulta kuvia ja keikka/EBBA-gaala fiiliksiä niin paljon kuin mahdollista!

-Tiina

perjantai 19. joulukuuta 2014

Eurosoniciin tammikuussa?

Eurosonic. Uuden musiikin festari Hollannin Groningenissa on kuulunut parin vuoden ajan mun Must see-festareihin. Tänä syksynä lähtö sinne, oli enemmän kuin lähellä kun useampaa kaveria houkuttelin reissuun. Valitettavasti kukaan kavereista ei tällä kertaa päässyt lähtemään ja tuonne asti en viitsinyt yksin lähteä...

Nyt reissuun lähtö onkin lähempänä kuin ikinä! Osallistuin YleX:n Eurosonic kilpailuun ja sain eilen sähköpostia, että olen yksi kolmesta jotka on vielä mukana kilpailussa! Kirjoitettavana on max. 200 sanan kiitospuhe johon täytyy sisältyä mun suhde uuteen musiikkiin ja millainen YleXn rooli on ollut sen esittelijänä. 200 sanaa on tällaisen perusteluun muuten ihan liian vähän. Keksisin niiiiin paljon enemmänkin!

Nyt peukut pystyyn, et se on mun ääni joka vastaa puhelimeen maanantaina kun YleX:n iltavuorosta soitellaan, koska sit tää tyttö lähtee Hollantiin!

Tärrrrrrrrr ku jännittää!
-Tiina

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Atomirotta 5.12.2014 @ Sport It, Oulu

Ajatukset keikoista ois hyvä kirjottaa ylös heti keikan jälkeen, mut tän keikan jälkeen oli pakko painua suoraan nukkumaan. Lauantaiaamuna oli aikainen lähtö pelireissulle Rovaniemelle.

Vaikka pelireissu oli jo ajoissa tiedossa, tiesin heti keikasta kuullessani, että tälle keikalle oli päästävä.

Joskus loppukesästä havahduin biisiin Aurinkoon. Helposti kesän kovin ralli. Bändin nimi jo toki jo vihjaili Notkean Rotan suuntaan, mut kyllä Rotalla melkoisen tunnistettava ääni myös on. Atomirotan muodostaa siis Notkeasta Rotasta tutut Rotta (Mikko Sarjanen), Rane Raitsikka (Harri Jäntti) sekä J. Pajulaakso.

Oma ensikosketus Notkeaan Rottaan oli vuonna 2004 ilmestynyt Steen 1:n Salaliittoteoria jonka Veri vetää itään biisillä Rotta oli mukana. Seuraavana vuonna ilmestynyttä Notkean Rotan Itä meidän-albumia tulikin sit kuunneltua enemmänkin.

Omaan korvaan kuunneltuna suurin ero Notkean Rotan ja Atomirotan välillä on se, että Notkea Rotta kuulostaa enemmän lyriikat edellä tehdyltä kun taas Atomirotan I-albumi kuulostaa siltä, et biisit on syntyneet jammailusessioiden tuloksena musiikki edellä. Niinkuin olen jo aiemmin maininnut, pidän myös räp-musiikissa enemmän siitä, että taustat soitetaan livenä eikä pelkästään biittinä dj-pöydän takaa. Toki Atomirotan tuotantoa ei voi pelkäksi räp-musiikiksi sanoakaan.

Sport It keikkapaikkana ei edelleenkään kuulu mun suosikkeihin. Periaatteessa siinä ois hirveesti potentiaalia hyväksi keikkapaikaksi, mut paljon puutteita on. Tällä kertaa valot ei sentään ollut siniset ja vihreät, mut ei ne yhtään sen sopivammat keikkavaloiksi olleet edelleenkään.

Paikasta huolimatta bändi toimi. Yleisö oli todella hyvin messissä ja lavan eteen meinas muodostua (varmaan Sport Itin historian ensimmäinen) pitin poikanen. Ainahan siellä muutama löytyy joka ei ymmärrä sen homman juonta ja paikoitellen meinas näkyä aika vihaistakin tönimistä, mut pääosin rauhallinen ja hyvän meiningin keikka. Allekirjoittanutkin sai Raitsikan kitaroinnin myötä vastinetta musiikillisille odotuksilleen. Hemmetin kova kitaristi kyseessä!

Haastattelujen perusteella oon saanut sen kuvan, että Atomirotta halutaan pitää Notkeasta Rotasta täysin erillisenä projektina, joten yllätyin siitä kuinka paljon livekeikka sisälsi kuitenkin Notkean Rotankin materiaalia. Itse odotin keikalta lähes pelkkää uuden levyn tuotantoa. Nyt kun Notkista oli reilusti mukana jäi vähän rottanenää ikävä.


Atomirotta @ Sport It, Oulu


 




PS. Isot respectit Mikolle. Harvemmin näkee itse artistia myymässä bändipaitoja, -pipoja sekä -kaulahuiveja ennen keikkaa. Näytti moni onnellinen fani saavan yhteiskuvan.

-Tiina

maanantai 1. joulukuuta 2014

Apulanta 29.11.2014 @ Nightclub Tähti, Oulu

Oon syntynyt vuonna -86 joten JVG:n sanoja lainaten oon "Kasarin lapsi, mut ysärin tatsi". Lapsuus 90-luvulla ois voinut vaikuttaa musiikkimakuun monella tapaa, sillä ala-asteen aikoihin isoimmat jutut oli Backstreet Boys ja Spice Girls. (Bäkkärit oon tosin nostalgian vuoksi käynyt katsoon kahdesti livenä 2008 ja 2014)

Syy miksi itse en pahimpaan poika- ja tyttöbändi hypeen lähtenyt on varmasti siinä, että kaveripiiristäni olin ainoita joilla oli vanhempia sisaruksia.

Miten tää kaikki liittyy Apulantaan? Siten, että mun ensimmäinen kosketus bändiin oli isoveljellä kaveriltaan lainassa ollut Singlet 1993-1997. 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun mun huoneen seinäpinta-alasta suuremman osan peitti julisteet Apulannasta kuin tapetti. Ensimmäistä kertaa näin Apulannan livenä vuonna 2000 Plastik-levyn julkaisun jälkeen Oulun Urheilutalolla. Toisen kerran 2003 Haukiputaan Jatulissa. Sen jälkeen erinäinen määrä klubi ja festarikeikkoja.

2005 ilmestynyt Kiila-albumi oli itselle pettymys ja sen jälkeen fanitus hiipui. Keikoilla tuli käytyä, mutta usein tuli petyttyä bändin soittaessa  "liikaa uutta". Siihen ysäri-Apulantaan ihastuneelle se jotenkin ei vaan kolahtanut. Vasta Kaikki kolmesta pahasta-albumi alkoi kuulostaa taas jotenkin siltä bändiltä jota oli teininä fanittanut.

Suunnittelin pitkään tälle keikalle lähtöä, mutta en oikein saanut yhtään kaveria mukaan. Kaikilla tuntui olevan jotain muuta menoa. Ajatus yksin lähtemisestä pikkujoulukauden Nightclub Tähteen ei taas kiinnostanut yhtään. Jäin siis löhöämään sohvalle Uutisvuotoa katsellen, kunnes klo 21.49 tulee viesti: "Mekko päälle ja kaupunkia kohti". Viiden minuutin empiminen, jonka jälkeen historian nopein iltameikki ja vaatekriiseily. Tähden jonossa klo 23.16 vaikka kulkuneuvona Oulun joukkoliikenne!

Jonossa alkoi jo huolestuttaa jäänkö ilman lippua kunnes kaveri meni ennakkolipulla edeltä ja sai portsarilta vahvistuksen: jäljellä vielä 100 lippua.

Täyteen liian humalaista ja huonosti käyttäytyvää pikkujoulukansaa ammuttu Tähti ei ikinä voi antaa hyvää keikkakokemusta. Myöhäisen paikalle saapumisen takia keikkaa jäätiin katseleen salin sivuosista ja aika takaa. Etualalle ei siinä ryysiksessä ollut mitään asiaa. Katsomon takaosissa pitkin keikkaa jalkojen juureen putoili useita tuoppeja ja lasinsirujen määrä oli jo häiritsevää. Keikan loppuvaiheessa meinas joutua todistaan jopa nyrkkitappelua.

Tämä kaikki ja just sillon Apulanta veti mielestäni yhden parhaista keikoista mitä oon nähnyt. Siis ainakin settilistaltaan. Mukana oli paljon ysärin tuotoksia ja varmaankin kiitos Revenge of the A.L. people julkaisun mun all time biisisuosikit Päivästä toiseen ja Ilona?. Kun settilistasta löytyi vielä yks maailman historian kovimmista biiseistä; Odotus, ois keikka voinut olla paremmissa olosuhteissa paras näkemäni Apulannan keikka.

Kuten Elastisen keikalla, yks yleisöön parhaiten toimivimmista hiteistä oli Vain Elämää tuotantoa kun Paula Koivuniemen Sata Kesää, Tuhat Yötä oli lisätty settiin. Ja kyllähän se yllättävän hyvin livenä toimikin. Siihen en tosin usko, että Vain elämää olisi Apulannan keikkasuosioon vaikuttanut niin suuresti kuin vaikkapa Elastisen.

Yhteenvetona siis: Bändi hyvä. Paikka huono. Yleisö huonompi. Toivottavasti Apulannan seuraava keikka ois bändin tyyliin paremmin sopivassa rokkiklubi 45specialissa tai toivottavasti pian pystytettävällä Club Teatrialla.

Bändinä Apulanta alkaa olla siinä vaiheessa, et se vois toteuttaa saman kun -yhtye vuoden 2006 Rauman Meren Juhannuksessa. Triplakeikka! Yö soitti ensimmäisenä päivänä 80-luvun, toisena päivänä 90-luvun ja kolmantena päivänä 2000-luvun hitit. Ois mun mielestä jopa kiinnostavampi kuin loppuunmyyty areenakeikka! Muutenkin ihme, ettei tuota ole toteuttanut tietääkseni muut kuin Yö.

Ja loppuun historian huonoimmat keikkakuvat ja pari videoklippiä olkaa hyvä!

Apulanta @ Nightclub Tähti